Puhuimme Körden kanssa viimeksi perjantaina. Alkuun hän oli oma iloinen itsensä. Ihan kuin välillämme ei olisi ollut mitään ongelmia.

Hän kertoi suunnittelevansa hämäriä juttuja, että saisi niin paljon rahaa, ettei tarvitsisi ajatella enää koskaan raha-asioita.

Mietin, tätäkö hän tarkoitti, kun valitti aiemmin, miten erilaiset arvot meillä on. On ilmeisesti ok tehdä rikoksilla rahaa, mutta kalliin hotelliyön ostaminen laillisilla huoraamisrahoilla on jotain todella väärin.

Sitten kun puhe kääntyi seksiin, Körde synkistyi.

Näin puhelimen näytöltä, miten mies muuttui ja meni vakavaksi. Hän alkoi puhua siitä, miten haluaa suhteen, jossa ei tarvitse käyttää kumia eikä pelätä tauteja. Pian sen jälkeen hän sanoi, että on huono päivä ja katkaisi yhteyden.

Laitoin myöhemmin illalla Kördelle viestiä, että olen miettinyt, jos tekisin vielä tämän vuoden loppuun töitä. Mies ei vastannut mitään.

Viime yönä valvoin ja toivoin, että Körde lopettaisi tämän suhteen, koska minä en siihen pysty. Ei mennyt montaa tuntia, kun hän laittoi viimeisen viestin ja oli sen jälkeen estänyt minut.

Toivon todella, että tämä on nyt tässä. En jaksa enää. Olen niin väsynyt jatkuvaan vääntämiseen ja ahdistavaan oloon. En kestä sitä, mitä työni tekee minulle ja mitä se tekee Kördelle.

Minä haluan miehen, joka hyväksyy ja haluaa minut kokonaan. Haluan sellaista molemminpuolista rakkautta, että en mieti sekuntiakaan, jatkaisinko töitä vai en. Lopetan ne saman tien, kun kohtaan oikean miehen. Olen siitä satavarma.

Toki toivon, että lopetan työt viimeistään joulukuussa, oli elämässäni miestä tai ei. En usko, että mielenterveyteni kestää enää kovin pitkään. Tunnen joka päivä, miten sisältäni hajoaa jotain. Raha ei voi olla niin tärkeää, että se menee terveyden edelle.

Kumpulan Annelle ( KJ ) hopeaa sarjasta N55v/+86kg tuloksin 37 + 52 = 89 kiloa. 

LoVen Simo Paavola lavalla  myöhemmin tänään...

Kisakanavalle pääsee tästä: 

Kävin aattona pyöräilemässä aamun varhaisina tunteina ja ihan ensimmäisen puolen tunnin ajan oli jopa kylmä, etenkin varjoisissa paikoissa, mutta lenkin loppupäässä aurinko oli jo aika korkealla ja tuli sellainen normaali hiki. 

Aattona meillä oli täällä kotona vieraita ja sitten suuntasimme tuohon rantaan katsomaan kokkoa. Tänä vuonna ilmeisesti kaikkialla Suomessa sai polttaa kokkoja, joskaan en ole siitä varma. Täällä meidän kirkonkylän rantajuhlan yhtenä hienona ohjelmanumerona oli tietenkin tuo nuotion polttaminen. Se oli aika pieni ja hillitty ja paloi kyllä varsin vikkelästi. Tuuli ei mitenkään häirinnyt ja ehkä paloviranomaiset olisivat suhtautuneet lupaan kriittisemmin, jos olisi ollut pelkoa tulen leviämisestä. Kokko sytytettiin puoli yhdeksältä ja näin myös aika monet pienet lapset pääsivät näkemään sen. Joskus aiemmin muistan, että se sytytettiin paljon myöhemmin ja ainakin pienempien lasten nukkumaanmenoajan jälkeen. Niin, ja vanhusten...

Rannassa oli ihan hirveästi porukkaa. En ihan tähän hätään muista, että aiempin vuosina olisi kansaa ihan niin paljon ollut liikkeellä, mutta mukavaa näin. Rannassa oli leppoisa fiilinki  ja ihan rauhallista.

************

Rannalta kapusimme sitten kirkkoon, missä joka juhannusaatto on perinteisesti ollut jonkinlainen juhannusyön konsertti. Olen ollut laulamassa ja soittamassa sielläkin monet kerrat, mutta nyt osallistuin sitten vain tavallisena yleisönä. Tänä vuonna taidokas, nuori kesäkanttorimme soitti, lauloi ja laulatti. Konsertti kesti sopivasti noin tunnin.

Kirkonmäeltä nappasin tämän kuvan. Voisiko oikeastaan olla kesäisempää näkyä.

Juhannusaatto vaihtui juhannuspäivään kotipihassamme, missä grillasimme "kesävihannesta" ja kuuntelimme yöllistä radiolähetystä. 

Tänään on kesäkuun 21. päivä. Ikävänä asian on todettava, että on kesäpäivänseisaus ja nyt se valoisuus sitten alkaa hiljalleen vähentyä. Puolen vuoden päästä on talvipäivänseisaus, joten sitä odotellessa.